Devil Doll - Dies Irae (1996)

Tagwords: neo classic, prog rock, gothic, teatteri, Edgar Allan Poe

Italialaisen Mr. Doctor pseudonyymin alla luotsaama italalialais-slovenialainen bändicombo teki itselleni sen vakuuttavimman työnsä yhtyeen viimeiseksi jäänellä virallisella julkaisullaan, mutta bändin koko 5 levyä kattava julkaistu ura (julkaisemattomia äänitteitä on huhupuheiden mukaan enemmän) on silti ehkä yksi mielenkiintoisimmista katalogeista mitä vastaan on aikoihin tullut. "Dies Irae" on jokaisen progressiivisesta rockista ja sinfonisesta musiikista nauttivan teatterifanaatikon märkä uni. Vaikka levy onkin jaoteltu 18:sta osaan, on kyseessä yksi kokonainen n. 60 minuuttinen teos, joka on syytä kuunnella alusta loppuun.

Levyä on vaikea lähteä avaamaan eritellen ja kaikkein eniten siitä saa varmasti irti, jos on edes jotain tuntemusta sen viitekehyksistä. Jo levyn nimi "Dies Irae", vihan päivä, viittaa maailmanloppuun - tällä levyllä hyvin henkilökohtaiseen sellaiseen (alkaako kaikki yhden miehen hulluudesta vai onko se sittenkin globaalia?). Teemat ovat siis hyvin hengellisiä, jopa uskonnollisia ja suurin yhtymä on varmasti Edgar Allan Poen runoon "The Masque of Red Death"... levyn lyriikat lainaavat suoraan myös Poen runosta "The Conqueror Worm" (yhteyksiä omaan nickiin muilla foorumeilla, ehkä? ), sekä Isidore Ducassen runoista. Musiikillisella puolella ammennetaan lainauksia George H. Bonelta sekä elokuvamaestro Bernard Hermannilta (mm. Psycho). Itse näen myös vahvat yhtymäkohdat Roger Cormanin ja Vincent Pricen yhteistyössä tekemiin Edgar Allan Poe filmatisointeihin.

Mitä? Onko kyseessä siis pelkkää sillisalaattia, jossa suurimmat ideat ovat pastesseja jo muilta? Vai onko tässä sittenkin täydellisistä viitekehyksistä koottu oma uusi mestarillinen taideteos? Tähän voi varmasti jokainen vastata itse, mutta allekirjoittanut taipuu vahvasti jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle ... kukaan taiteilija ei ole oikea taiteilija jos ei häpeilemättömästi muilta varasta.

Musiikkia on vaikea kuvailla menemättä naurettavuuksiin ... Bändi yhdistää täysimittaisen sinfonia orkesterin, rock bändin ja kokonaisen kuoron, sekä tottakai sen erottuvimman instrumentin ja koko levyä yhdessä pitävän voiman - Mr. Doctorin pianon ja kerrontalaulun. Laulu varmasti hyppää ensimmäisenä kuuntelijan silmille, kun satakieli Mr. Doctor alkaa oman lähes mielisairaan ja psykoottisen performanssinsa. Kuinka monta ihmistä kummittelee tämän herran sisällä? Monta... hyvin monta.

Musiikin teemat vaihtelevat painostavista painajaisista johonkin todella kauniiseen. Kerronta on kuin unessa; teemat ja tunnetilat saattavat vaihdella salamannopeasti, mutta silti kaikessa pysyy tallella jokin punainen lanka, jota ei järjellä tai logiikalla ole selitettävissä.

... Jos totta puhutaan, voisin kirjoittaa tästä hienosta albumista sivuja jos haluaisin. Kaikki se mystiikka mitä bändi ja albumit pitävätkään sisällään (ja ympärillään!), kaikki ne tietämättömyydestä johtuvat myytit mitä bändi huokuu - kaikessa kulttiaspektiudessaan, sekä Mr. Doctorin hämmentävän persoona tyrannia kaiken ylle (perehtykää vaikka Jurij Tonin haastatteluun, Devil Dollin vakionauhoittaja joka on tuttu myös Laibach yhteyksistä) on jotain aivan käsittämätöntä.

Minä sanon vain sanoja, pallo on teillä. Meneekö yli? Onko turhan homostelua? Vai kosketettiinko tässä nyt oikeasti jotain, mitä itse kutsun "taiteeksi"? Jaa-a Teos on uskomaton.

Samples: [etsin tähän vielä samplet jostain, vaikka ei pienet pätkät tälle mitään oikeutta tee]

Highlights: Kaikki

Veiled Angels
Crowd The Theatre
To See A Play
Of Hopes And Fears.